Erilaisen palkan mak­sa­mi­sel­le tulee olla hy­väk­syt­tä­vä syy

Työ­so­pi­mus­lain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työ­nan­ta­jan on koh­del­ta­va työn­te­ki­jöi­tä tas­a­puo­li­ses­ti, jollei siitä poik­kea­mi­nen ole työn­te­ki­jöi­den tehtävät ja asema huomioon ottaen pe­rus­tel­tua. Lain­koh­taa kos­ke­vis­sa esitöissä (HE 157/2000 vp s. 69) on todettu, että tas­a­puo­li­sen kohtelun vaa­ti­muk­ses­ta voi­tai­siin poiketa ai­noas­taan, jos siihen on hy­väk­syt­tä­vä syy. Korkein oikeus on rat­kai­sus­saan 2004:103 todennut, että työ­nan­ta­jal­la oli ollut pe­rus­tel­tu syy maksaa liikkeen luo­vu­tuk­sen yh­tey­des­sä siir­ty­neil­le vanhoille työn­te­ki­jöil­le kor­keam­paa palkkaa kuin myöhemmin pal­ka­tuil­le työn­te­ki­jöil­le. Korkein oikeus ei ole kui­ten­kaan antanut ratkaisua siitä, onko konsernin sisäinen siirto rin­nas­tet­ta­vis­sa liikkeen luo­vu­tuk­seen. Oi­keus­käy­tän­nös­sä on hil­jat­tain katsottu, ettei  konsernin sisäinen siirto ainakaan kyseessä ollessa ta­pauk­ses­sa ollut rin­nas­tet­ta­vis­sa liikkeen luo­vu­tuk­seen, kun ar­vioi­tiin työ­so­pi­mus­lain 2 luvun 2 §:n mukaista pe­rus­tel­tua syytä rikkoa työn­te­ki­jöi­den tas­a­puo­li­sen kohtelun pe­ri­aa­tet­ta.